Nyt mua viedään linnasta linnaan 16/6

 Aamu alkoi seitsemän korvilla sillä, että vertailimme kipuja etuteltassa aamukahvin ja -tupakan merkeissä. Eilen illalla mun oikea olkapää alkoi vihoittelemaan ihan kunnolla ja Paz oli nukkunut huonossa asennossa, eli hänen niska oli jumissa. Lisäksi eilinen kikkailu markiisin kanssa oli nitkauttanut hänen selkänsä, eivätkä jalatkaan olleet ihan kunnossa. Paz johti 3-1, mutta ei sellaista vikaa ikääntyvällä jota ei ibuprofeiini, venyttely tai liikkuminen paranna. Eli istuimme aamukahvien ja ibuprofeiinien kanssa teltassa ja odotimme että särkylääke alkaa vaikuttamaan. 

Aamupalan jälkeen oli huoltohetki. Minulla on ihan oikeasti paikalliselta kirpputorilta löytynyt matkapesukone mukana ja nyt sille tuli käyttöä. Tietysti tuossa takana olevassa huoltorakennuksessa on myös pesukone ja kuivuri, mutta omilla värkeillä voi pyykätä juuri silloin kun haluaa, eikä niille tarvi varata aikaa respasta. Kymmenen litran kastelukannullinen vettä rumpuun, ihan liian iso loraus pesuainetta perään ja vartiksi kone pyörimään. Tuon maksimivetoisuus on 2kg pyykkiä, eli aika monet pikkarit ja sukat siihen saa menemään – ja niitähän reissussa eniten kuluu. Huuteluvettä meni kaksi kastelukannullista ja aikaa huuhteluun 2*5min. Sen jälkeen alkoi linkoaminen. Koska tuossa värkissä ei ole veiviä jolla puristaa vedet pois (kyllä, olen niin vanha että muistan vielä pulsaattorikoneiden veivimahdollisuuden) meillä on linkona toinen kirppislöytö, eli salaattilinko. Parhaat kierrokset sillä kellotettiin tänään 750/minuutissa, eli vanhahkon pesukoneen linkousteholla mennään. Tietty huippuja kestää vain muutamia sekunteja ennen kuin käsi lipsahtaa veiviltä. Linkoaminen vaatii vielä paljon tuotekehittämistä, meillä on kuiten akkukäyttöinen ruuviväännin mukana, eli materiaalia on. 

Arvoimme pyykkiruljanssin jälkeen hetken, lähdemmekö Kalmarin linnaan vai lounaalle. Koska olen pöljä, uskoin että linnassa on ravintola ja siellä saa ruokaa – eli linnaan vaan. Koska turistit eivät vielä ole sankoin joukoin liikkeellä, saimme auton parkkiin aivan linnan lähistölle ja nappasimme nappulan pyörätuoleineen mukaan. Muistelin, että linnassa on parit portaat, mutta suurin osa katsomisen arvoisistä värkeistä on alemmassa kerroksessa ja kyllähän tuo nappula pystyy halutessaan kiipeämään vaikka puuhun, se tahto vain tuppaa olemaan hakusalla. Mukulakivikatu ja pyörätuoli on muuten jännä yhdistelmä, en ole aivan varma vieläkään, onko se tärinä nautittavaa vai pelkästään tuskallista. Pääsymaksu kahdelta aikuiselta ja 11v tyttöseltä oli 25€ (en näemmä ole säilyttänyt kuittia, mutta pankkiohjelman mukaan tänään on Kalmarin linnaan mennyt 25€ ja 38€ ja tuo jälkimmäinen on mun ostama ihana, vihreä vati). 

Kalmarin linna on kaunis ja monipuolinen, mutta ruotsalaisten piirtämät kartat on ahterista. Siellä on paljon tutkittavia saleja, uskomattoman hienoja kuviointeja puukalusteissa ja piilotettuja vessanpyttyjä. Ja keskellä pihaa kaivo. Olisin kernaasti ottanut enemmän aikaa linnan tunnelmasta ja tilasta nauttien, mutta mukana ollut nappula sai hullua päähänsä ja alkoi metsästämään prinsessoja ja salakäytäviä, eli juoksuksihan se meni. Onneksi nappulalla on yhtä huono suuntavaisto kuin äidillään, eli se juoksi ylemmän kerroksen läpi ainakin kahteen kertaan – keskiarvona se tarkoittaa, että sain aikaa tutustua näyttelyihin ja tunnelmaan. 

Ja lähtiessä se ravintola löytyi. Tarjolla olisi ollut vegaanisia artesaanijäätelöä ja lounaaksi kasviskeittoa, joten käännyimme ovelta takaisin ja katteettomilla lupauksilla karkista ja jäätelöstä saimme houkuteltua nuoren, nälkäisen naisen mukaan vielä autolle. Suunnaksi lähin Maxi ICA, paku parkkiin, tyttö rullikseen ja shoppailemaan. Mulla oli kännykässä ostoslistalla viisi tuotetta. Lasku kauppareissusta oli lähes 2500kruunua. Neljä tuotetta tuolta listalta muistettiin, leivänpäällysmakkarat jäi vielä kauppaan vaikka kamaa oli neljä muovikassillista + käsissä kannettava vesipakki. Tänä iltana grillataan! Tytölle suklaata pahimpaan nälkäkärtyyn ja kiivaan & kallellaan leirintäalueelle lounaalle ja ahtamaan tavaroita vaunun pieneen jääkaappiin. Nyt on nähty se, että jos Viking Line ikinä etsii esimiestä autokannen ahtaajille, niin lihavia karavaanareita kannattaa harkita vahvasti, sen verran näppärästi 25 litran kaappi veti 60 litraa tavaraa. 

Napa jumiin vaunulla ja takaisin seikkailemaan. Tämä on meidän viimeinen ilta Kalmarissa ja vielä piti Öölanti nähdä. Se kuuden kilometrin siltä mantereelta saarelle on hieno, onneksi sääkin sattui olemaan meille suosiollinen ja maisemia näkyi. Saman tien saarelle päästyä Paz kurvasi tankille ja pari tonnia myöhemmin jatkettiin matkaa. 

 Öölannissa ensimmäiseksi silmään pisti tuulimyllyt, ei näitä uusia kolmelapaisia hirvityksiä, vaan ihan vanhan ajan myllyt joissa on koppi ja puusta tehdyt siivet. Niitä oli talojen pihoilla ja tien varressa sinne tänne ripoteltuina. Koska iltapäivä oli jo pitkällä, jätimme suosiolla saaren eteläisen puolen tutkimatta ja ajoimme kohti pohjoista. Matkan varrella kohteeksi kirkastui Borgholman linnan rauniot. Puoli viideltä ryntäsimme lippuluukulle ja tiskillä neito huomautti, että linna suljetaan klo 18.00 – lupasimme olla nopeet kuin elohopeet. Tiskillä vielä nappula sai salapoliistehtävän, hänen piti etsiä aarekartan osoittamat kahdeksan kirjainta ja tuoda lappu täytettynä takaisin pääsylippumyyntiin/kioskille. 

Siellä meidän liikuntarajoitteinen painoi isänsä kanssa kuin vuorikauris ja etsi vihjeitä, kummituksia, toy factorya (ilmeisesti joku youtubesta tarttunut paikka) sekä salakäytäviä. Borgholmin linnan rauniot olivat kaikessa karuudessaan sympaattisemmat kuin Kalmarin hieno ja hyvässä kuosissa pidetty linna. Siellä oli todella synkkiä käytäviä, joissa kännykän taskulampusta ei paljon iloa herunut ja ilmavia torneja joissa joskus on varmasti ollut paljon elämää. 

ADHD-matkat palautti täytetyn lastentehtävän klo 17.00 – eli linnaan tutustumiseen meni puoli tuntia ja aukioloaikaa jäi vielä rutkasti jäljelle meidän lähdettyäkin. Nappula sai aarrearkun auki ja kokonaisen kultarahan palkaksi tehtävän suorittamisesta. Ostin vielä palkkiojäätelöt koko porukalle, vaikka vatsa oli vielä aivan turvoksissa järeästä lounaasta. Pääsyliput tuonne linnanraunioille oli yhteensä 200 kruunua – alle 13v lapset pääsevät sinne ilmaiseksi ja aikuisilta se on vain kympin (euroissa) per nenä. 

Borgholmin jälkeen päätin yksimielisesti, että nyt voidaan palata takaisin leirintäalueelle ja alkaa valmistautumaan illan grillaamiseen ja nauttia ihan vähän kiireettömyydestä, kun kuulemma lomalla tässä ollaan. Paz ymmärsi tekemättömyyden taas omalla tyylillään ja lähti pyöräilemään ja tutustumaan lähialueen nähtävyyksiin kahdella rattaalla (eli se halusi hetken omaa aikaa), minä tuuppasin nappulan vaunuun iPadinsa kanssa  (koska se tarvitsi omaa aikaa) ja jäin itse etutelttaan kirjoittamaan tätä (ja nauttimaan hetken omasta ajasta). Jokainen meistä rentoutuu tyylillään, ja se on ihan parasta. Illallinen pitäisi vielä loihtia ja Kalmarin linnasta sain hyvän idean: 

Ei me kuiten tätä syöty, ihasteltiin vain. 

Huomenna pitäis rysäyttää leiri kasaan ja ajaa Kööpenhaminaan. Sieltä on varattu yhden yön sija DCU-Camping Kopenhavn Absalon -nimisestä paikasta. Eli perälauta hellänä autossa istumista on taas tiedossa.