Kuusi tähteä 21/6

Heräsin aamulla puoli neljän aikaan ja mun oli aivan pakko konkoilla vessaan. Ulkona oli pimeää ja usvaista, koko alue oli kuolemanhiljainen. Jostain nurkan takaa kuului hiljaista naksumista. Vessan ovi piti avautuessaan sellaista narinaa, että se ääni kiiri varmasti alueen toiselle reunalle asti ja ovessa ollut ikkuna loisti kuin majakka paljastaen kaikille yön hengille, että täällä sitä poloinen nainen yksinään kököttää kopissa. Olin aivan varma, että kun avaan oven poistuakseni, sen takana seisoo pitkä,  hiljainen hahmo huppu päässä ja filerausveitsi kädessä. Pystyin jo kuulemaan murhapodcastin lukijan äänen, kun hän vakavana kertoo: ”Mutta mitä tapahtui juuri ennen juhannus Gammelbron leirintäalueella” sekä näkemään Alibin veriset kuvat silvotuista raajoista ja minun verisistä pyjamapöksyistä (vaaleanpunaiset ja ruudulliset) sekä t-paidasta ”Nobody is perfect – but if you drive a Charger, you're pretty damn close”. 

Raotin hiljaa narisevaa ovea poistuessani ja otin valoa nopeamman poistumisen vessan ovelta takaisin etuteltalle. Matkaa oli alta kymmenen metriä, mutta se tuntui paljon pidemmältä minun juostessa niin nopeaa, ettei jalat ehtineet koskemaan maanpintaa. Arvoin hetken, uskallanko jäädä tupakalle etutelttaan, mutta päätin terveellisiä elämäntapoja kannattavana nousta suoraan vaunuun ja lukita oven tiukasti perässäni. Sinä yönä onneksi Paz nukkui etusohvalla, eli hän olisi meidän ihmiskilpemme kunhan psykopaattimurhaaja iskisi vaunuun. Kömmin mahdollisimman lähelle nappulaa, mikä ei ole vaikea tehtävä noin kapeassa sängyssä ja painoin pään takaisin tyynyyn. Olishan meillä tietty tuossa vaunussakin vessa, mutta miksi käyttää sitä jos ei ole aivan pakko?

Kun heräsimme henkiin seitsemän maissa koko porukka, pakkasimme etuteltan pakettiautoon, vaihdoimme vaunun vedet tuoreisiin ja lähdimme länteen. Koska kaikki pakolliset kohteet on nähty ja tehty, olimme ihan lomalla. Leirintämaksu oli suoritettu jo etukäteen netissä (kolme yötä meidän sakilla 129,41€) ja paikan päällä keräsin lisämaksuja 55kruunun edestä. Tuo alue oli ihan jees – mitään häiriötä ei ollut ja ajoportti toimi niin kuin pitikin. Jätealueet oli vähän hakusassa aluksi, mutta se on vain kartanpiirtäjän vika – ehkä hän on ruotsista tänne muuttanut ;) Ainoa iso miinus oli, että wc-kopeissa ei ollut minkäänlaista käsien kuivausmahdollisuutta jos ei muistanut ottaa omaa käsipyyhettä mukaan. Ei paperi- tai pyyhetelinettä saati sitä lehmänhönkäys-puhallinta. Ja harvoin muistin ottaa pyyhkeen, joten housuihin jäi märkiä kädenjälkiä. 

Ei päivää ilman vahinkoa. Purettiin telttaa ja minulla lipesi kattorauta. Nyt on vekki seinässä - tosin Paz paikkasi sen saman tien butyylilla - joten tuo menee melkein kauneuspilkkuna ;) 

Seuraavat kaksi yötä on jätetty Tanskan parhaaksi äänestetylle ja ainakin omien sanojensa mukaan kuuden tähden leirintäalueelle Hvidbjerk Strand Ferieparkkiin. Tänne oli vain noin 100km suoraan Tanskan halki Gammelbrosta, eli ei iso siirtymä laisinkaan. Koska tuon alueen nimen kirjoittaminen on täyttä tuskaa nakkisormelle, olkoon se jatkossa vain HSF. Matkaa kuiten oli niin vähän ja aikaa paljon, ja tien varteen sattui – jälleen kerran nappulan kummitädin vinkki – Riben viikinkikylä, joten kurvasimme sinne. Paz oli etukäteen katsonut Googlen satelliittikuvista, että tässä paikassa pitäisi olla tarpeeksi iso parkkipaikka meidän yhdistelmälle joten lähes luottavaisin mielin kurvasimme pieneltä tieltä aina vaan pienemmille teille. Ribe on Tanskan vanhin kaupunki ja sinne on tehty autenttisia kopioita 800-1200 -luvun rakennuksista 15 hehtaarin alueelle. Vapaaehtoiset viikingit hiippailevat siellä ja tarinoivat auliisti sen ajan elämästä Tanskassa. Tosin näiden paikallisten kielitaito on enemmän etelän kuin lännen suuntaan kallellaan, eli englanti taittuu heikosti mutta saksalla selviäisi paljon paremmin. On harmi, että valinnaiskielenäni jurakaudella oli venäjä, jonka olen jo unohtanut paria lausetta lukuunottamatta. Eli saksa ei taitu. 

Mutta Riben viikinkikeskus oli ihana. Siellä me kirmailtiin talosta toiseen ja nappula pääsi ampumaan jousipyssyllä ja lyömään oman kolikkonsa! Josko tästä alkaisi menestyksekäs rahanväärentäjän ura. Muutaman tunnin kuluttua nappula väsyi niin, ettei jalat enää kantaneet ja pyörätuolin työntäminen noilla kivipoluilla on liian extreme-harrastus meille, joten läksimme vaunulle ja kohti leirintäaluetta. 

HSF löytyi täältä länsirannikon niemennokasta. Koko kylästä saa Kalajoki-vaikutelman, joka puolella on mökkejä ja parhaalla paikalla leirintäalue ja hotelli. Rakennuskanta on uudehkoa. Henkilökunnasta sai todella palvelualttiin vaikutelman jo sisäänkirjautumisessa, ehkä se kuusi tähteä on aiheesta. Paz oli onnistunut varaamaan meille kahdeksi yöksi XXL-luksuspaikan (ja maksoi siitä toden näköisesti enemmän kuin hotelliyöt olisivat maksaneet) mutta tässä lokerossa on 250 neliötä tilaa pyöritellä kalustoa ja oma kylpyhuone!!! Ihanaa! Tosin tässäkään ei ole käsien kuivausmahdollisuutta talon puolesta, mutta koska kyseessä on lukittava tila, sinne uskaltaa jättä oman käsipyyhkeen huoleti. Kaikista parasta kuitenkin on tuo lokeron nurkassa hyrskyttelevä ulkoporeamme <3 

Vaikka olin valmis sukeltamaan likoamaan ammeeseen samalla sekunnilla kun auton käsijarru vedettiin ylös, piti ensin hoitaa velvollisuuksia. Panimme leirin pystyyn ja kävimme pikaisella kierroksella tuon viereisen kylän Sparissa, mitään mahdottomia ruokamääriä ei tällä reissulla enää ehdi syömään, mutta iltapalavärkkejä piti saada ja mehu oli lopussa. Hintataso täällä on Suomen kanssa samoissa. Alkoholi on tietysti halvempaa, mutta juustot ja leikkeleet ihan samoissa hinnoissa, paketit vaan ovat huomattavasti pienempiä – ihmettelin yhden juustosiivupaketin edullista hintaa, 17kruunua, ennen kuin tajusin että siinä oli viisi siivua juustoa. Kauppareissun jälkeen takaisin vaunulle ja illan ohjelman pariin. 

Se tunne, kun olet asunut pienessä kopissa, nukkunut vähän epämukavasti, päivät istunut ahtaasti pakettiautossa ja nyt pääset yhdellä loikalla taivaaseen? Kylvyn vesi on varmasti ainakin 40-asteista ja poreet hellivät hetkessä pienen poloisen aivan pehmeäksi. Se oli ihanaa ja todellakin tuli tarpeeseen. Nappula nautti, Paz nautti ja minä olin ekstaasissa. 

Siinä ei kauan nenä ehtinyt kylvyn jälkeen tuhisemaan, kun uni vei mukanaan koko puhtaan ja pehmeän porukan.