Tummia pilviä taivaalla 20/6

 

Nopeasti ne to-do -listan jutut vähenee tälläkin matkalla, mutta vähenee ne aamutkin lomalla samaan tahtiin. Tänään taas napattiin rivakka aamupala – Luojan kiitos, ostettiin Ruotsin ekana päivänä rotevasti ruokaa. Kaupassa ei ole pitänyt käydä kuin vähän paikkomassa eikä mitään syömäkelpoista ole vielä pantu roskiin. Kaukana hävikin tekeminen ei kuitenkaan ole ollut, ne ruotsalaiset suolakurkut on ihan oikeasti suolaisia, eikä ihan minun makuuni sopivia. Mutta ennemmin niitä syö kuin hävikkihäpeäleiman otsaansa ottaa, joten olen yrittänyt aina välistä ujuttaa niitä leipiini. Riisipuuropötköt ovat taas olleet aivan pelastus tällä reissulla. Kaksi kertaa ne on auttaneet meidät pahimman nälkäkiukun yli. Kun vain kotonakin noiden hyvien tuotteiden kierto olisi niin kannattavaa, että niitä voisi pitää hyllyssä vaikka pikkukaupoissakin.

Tämä alue on hiljentynyt 99% lauantai-illasta ihan hetkessä. Silloin koko ajan jostain kuului radio tai leikkialueella kikkailevien lasten möykkä. Nyt ei kuulu mitään mistään.

Aamupalan ja -painin (jokaisen aamun iPadista irrottautumisrituaali on hieman edellistä hitaampi, koska nappula on oppinut jo sen, ettei iPad ole autossa mukana saati päivän touhuissa, vaan sitä saa pelata hetken täällä vaunulla sekä aamulla että illalla) jälkeen läksimme ajamaan pohjoiseen. Päivän sääennuste oli karu, 11 aikaan piti alkaa satamaan ja klo 14 maissa ukkostamaan keskisessä Tanskassa. Otimme kuiten riskin ja auton keula kohti Billundia ja Legolandin ihanaa ihmemaata. Matkan varrella vettä jo tuli kuurottain, mutta perille päästyä taivaalta ei tullut mitään alas vaikka synkät pilvet roikkuivat Legolandin päällä.

Matkan varrella on todella monessa tienhaarassa varoituksia siitä, että heinäkuun alussa täällä teitä suljetaan Tour de France -pyöräilytapahtuman takia. Tietty sen ymmärtää, jos joku suomenkielinen on ollut järjestelytoimikunnassa – Tanska ja Ranksa menee helposti sekaisin äidinkielellä.. Mutta kait tämä jotenkin selkeästi nivoutuu Ranskaan, ainakin pyöräilykansan parissa. Mutta huomautuksena todellakin, heinäkuun alku ei ole kovin hyvä aika tehdä kovin tiukkoja suunnitelmia reiteistä ja aikatauluista Tanskan pääteillä.

Kolmårdenissa saimme rivakan ukkoskuuron niskaan, joten nyt olimme varustautuneet paremmin. Mukana oli kaksi sateenvarjoa ja olin valmis ostamaan meille kertakäyttöiset sadetakit ja -ponchot heti kun niitä tarvittaisiin. Aurinkorasva tosin jäi vaunulle wc:n kaappiin ja se olisi ollut huomattavasti tärkeämpi tälle päivälle, ainakin siltä nyt illalla tuntuu kun poskia kiristää ja kaulaa kuumottaa. Vaikka aurinko ei suoraan paistanut kuin hetkittäin, on väriä kasvoihin tarttunut ihan kunnolla ja näillä albiinogeeneillä se tarkoittaa, että punoitan kuin viikon rännin jälkeen.

Lippuluukulla vedin taas vammaiskortin esiin. Sen sinisen, virallisen eu-vammaiskortin siis ja toinen aikuisista päästi avustajan roolissa ilmaiseksi sisälle. Onhan se silkkaa luksusta työntää pyörätuolia ja ängetä kahdestaan wc-tiloihin (usein ne invavessat on lukittu ja avain pitää hakea hissittömän tornin kolmannesta kerroksesta). Vaikka toinen tuli siivellä, oli pääsylipuilla silti hintaa yli 100€ kun mukaan laskettiin auton pysäköintimaksu joka oli 60 kruunua. Invapaikat olivat ihanan lähellä pääporttia ja niitä oli tämmöiselle hiljaiselle päivälle riittävästi. Porukkaa oli kuin pipoa silloin vähän ennen yhtätoista kävelemässä kohti porttia, vaikka minun logiikan mukaan nyt olisi voinut olla hiljainen päivä koska sateen uhka ja yleisen lomakauden alkaminen vasta ens kuussa. Tietty hiljaisena aikana porukkaa ei ole kuumimman sesongin mukaan töissäkään ja iso osa myyntikojuista oli suljettu koko päivän.

Legolandissa satoi, mutta vain pieninä kuuroina ja hetkittäin. Tietysti ne hetket sattuivat yhteen sen kanssa, kuinka ahtaassa paikassa olimme ja kuinka paljon harmia kanssaihmisille tuli siitä että avasin XXL-kokoisen sateenvarjoni (sateenvarjoja kannattaa ehdottomasti ostaa golf-kaupoista, niissä on tarpeeksi isoja peittämään pyörätuolin, matkustajan, työntäjän ja puolet vieä toisestakin aikuisesta). Mutta suurimman osan vierailusta pysyimme kohtuullisen kuivina. Sisään päästyämme ensimmäisenä ohjelmassa oli karuselliajelu. Nappula päätti että häntä jännittää ja pelottaa ja hän ehti loitsia itsensä lähes paniikkihäiriön partaalle, ennen kuin musiikki alkoi ja hän näki, että nämä karusellihevoiset olivat varsin rauhallisia tapauksia. Siinä taas äitiyden huippuhetkiä osa XXX – varsinkin, kun parin minuutin kuluttua nappula näki jostain vilahduksen vuoristoradasta ja paineli sinne isänsä kanssa täysin pelotta ja intoa puhkuen.

Legolandissa kannattaa käydä. Siellä menee helposti koko päivä (varsinkin kun hiljaisenakin aikana suosituimpiin laitteisiin saa jonottaa 20-30 minuuttia – eli aika kaukana ollaan vielä jenkkien jonotusajoista, silloi voi possujunaan olla helposti tunnin jono jos eksyy vääränä päivänä huvipuistoon). Siellä on paljon touhuttavaa ja katseltavaa kaikille ihan pikkunaperoista näihin keski-ikäisinä legot löytäneisiin porukoihin. Itse legot ovat halvempia kuin Suomessa myytävät, esim bonsai-puu joka maksoi maaliskuussa 2022 citymarketissa euron vaille satasen, oli täällä kuudellakymmenellä eurolla. Lisäksi aikuisten legosarjoja on täällä huikean paljon enemmän kuin mitä paikallisesta cittarista saa. Yhtään uutta taideteosta ei meidän mukaan tänään lähtenyt, koska tässä 11 vuodessa minkä tyttö on meillä ollut, hän ei ole koskaan kasannut yhtään palikkatornia tai muutakaan Legoista ja se homma on jäänt meille anhuksille. Mutta mielenkiintoinen paikka tuo oli siitä huolimatta ja monessa vuoristoradassa on nyt nappulan ja isänsä dna:ta.

Reilun neljän tunnin riekkumisen jälkeen askelmittarissa oli normaalin työsunnuntaina määrät ja lähdimme takaisin etelään. Tie vei vain tällä kertaa leirin ohi ja todellakin kohti etelää – ja yhtä äkkiä olimme taas Saksassa. Siispä säästämään. Lapselle kassillinen karkkia ja meille aikuisten karkkeja.

Jos jalat alkaa olemaan niin pehmeinä, ettei enää pääse kunnolla edes pakettiautoon, on sama palata kotikonnuille ja kohti uusia seikkailuita. Vajaa tunti on ehditty olemaan kämpillä ja jo nyt silmät luppasee väkisin kiinni.